Pikku lapsus kävi tiistaina, kun olin unohtanut laittaa kalenteriini, että meillä olisi ollut Legon kanssa kaupunkiin tutustuminen kurssiporukan kanssa :) ja tällä kertaa olisi ollut oikein tämä meitin iso stadi vuorossa.
Noora oli laittanut ohjelmaa alunperin väärän päivän ja unohdin sitten laittaa uuden päivän muistiin.... hiukka harmitti :(
Keskiviikkona eli eilen muistettiin mennä (huomasin tarkistaa päivän) kurssille. Tällä kertaa ohjelmassa oli rentoutumisen harjoittelua... hih, arvatkaa rentoutuiko Lego :O
No, sain sen ainakin kyljelleen makaamaan jalkojen väliin, kun laitoin kyljelleen ja sitten pitkiä silityksiä ja rauhallista puhetta, malttoi siis olla paikallaan ainakin.
Tämän jälkeen oli paikallaolo harjoituksia ja aivan yhtä epätoivoista touhua, huoks. Jos joskus oli sekunnin paikallaan, niin kiirettä sai pitää että ehti palkata ja vapauttaa vielä käskystä :)
Ehkä joskus...... vuosien harjoittelun jälkeen pysyy paikallaan ;) saa nähdä
Tämän jälkeen kouluttaja-Noora heitteli laatikollisen, siis ison laatikollisen, leluja pitkin lattiaa ja kertoi että harjoittelemme luoksetuloa... iiiik, Lego oli siinä vaiheessa jo aivan sekopäinen, kun Noora heitteli leluja. Ajattelin, että tästäpä tulee taas hauskaa ;)
Onneksi mukanani oli Legon oma Wuppa-lelu, jolla motivoin sen ennen kuin juoksin hallin toiseen päähän ja kutsuin Legoa. Lego juoksi läpi lelukentän, hiukan jäi haistelemaan palloa, mutta lähti kun kutsuin uudestaan. Sama juttu vielä uusiksi ja Legon kiersi lelukentän :O, kävi kyllä haistamassa naapurin koiran omistajineen tällä kertaa. Kun kaikki olivat menneet kerran, Noora otti vielä Legon uusiksi ja tällä kertaa tuli lelukentän kiertäen suoraan luokse :) Legon oma lelu kelpasi tosi hyvin palkaksi.
Lopuksi harjoiteltiin noutokapuloiden suuhunottamista, Legolle kelpasi vain puinen tunnistuskapula suuhun. Mutta kotona on puinen noutokapula, voidaan harjoitella sillä. Ei Tiakaan aikanaan suostunut ottamaan noutokapulaa suuhunsa, vaikka kaikki muut kepit ja tavarat suuhun muuten sopivat :)
Ei se Lego aivan pöljäpää ole, vaikka välillä ei meikäläisen hermot oikein jaksa sitä riekkumista, rodun vaihto on ollut välillä mielessä, varsinkin kun katsoo harkoissa muiden koiria, jotka osaavat muutaman harjoituskerran jälkeen homman idean :(
Ehkä TOKO ei ainakaan ole lajimme, suuntaamme luultavasti jollekin muulle uralle, mutta nähtäväksi jää ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti