Ruissalossa cairnlenkillä

Marraskuun eka sunnuntai ja auton nokka suunnattiin kohti Ruissaloa ja cairnlenkkiä.

Mukaan tunki itsensä mummeli Pipsa, vaikka yritin selittää ettei tämä ole tarkoitettu mummoille. Mutta eihän tuo mitään usko vaan ilme oli sellainen, että varmaan tulen mukaan, joten tulkoon sitten. Otin mukaan back on trackin loimen, laitoin sen paluumatkalle Pipsalle päälle, josko helpottais pitkän lenkin jälkeen lihaksia vertymään.

Legon suunnittelin alunperin ottavani mukaan, kun Tialla ja Taralla on juoksut lopuillaan. Lego ei sitten niin innokas ollutkaan, kun huomasi että autoilureissu tiedossa. Lego on monessa asiassa samanlainen kuin Tia, ja tässäkin huomaan samoja piirteitä :O Yrittää olla mahdollisimman huomaamaton, ettei vaan "joudu" mukaan. Eipä auttanut, mukaan oli lähdettävä. Saa sitten samalla vähän käytöskoulua, kun on muita koiria ja vastaantulevia ihmisiä ja koiria.

Paikalle oli ilmestynyt Tarja ja Pia Hörkkö kera Oskun ja Velmun ja Gina tuli paikalle Lucaksen kanssa eli Pipsaa lukuunottamatta äijäkööri. Hiukan oli päristelyä alussa, mutta lenkille päästiin lähtemään. Reipasta tahtia mukavassa kelissä, vielä oli keltaisia lehtiäkin jäljellä ihailtavaksi :)
Aluksi oli kisaa kuka sen johtopaikan ottaa, mutta senkin kisaaminen hiukan unohtui, kun oli hyviä tuoksuja matkan varrella.

Kasvitieteellisen puutarhan nurkilla päätettiin oikoa hiukan, ei kierrettykään koko puutarhaa. Lucas juoksenteli vapaana ja löysi jonkun jäniksen jäljen tms. ja päätti lähteä ajamaan sitä.... jonkin aikaa huudeltiin ja pähkäiltiin mihin asti on mahtanut lähteä. Alue on aidattu, mutta lähinnä hirviä ja peuroja ajatellen, joten aidan alta pääsee livahtamaan . Onneksi Lucas kuitenkin palasi takaisin ja päästiin jatkamaan lenkkiä takaisinpäin.

Myöhästyneet tulivat meitä vastaan eli Cati kera Cassun ja Antonian sekä Mika kera Mayan ja Pollyn. Porukka sai siis neljä tyttövahvistusta ja nyt meitä oli jo sellainen joukko, että saatiin mulkaisuja tai leveitä hymyjä :O

Lucas keksi yhtäkkiä olevansa rakastunut Pipsaan ja yritti iskeä loppumatkan tätä. Pipsan hampaanlouskutus ei auttanut yhtään, minkäs teet kun on rakastunut, niin on rakastunut :)) (Taisi olla meidän nuorten likkojen hajuja Pipsassa.... ja jäljen ajaminen avasi nenässä kaikki "luukut" )

Siitä tietenkin loppumatkasta seurasi äijien kesken päristelyä, mutta hengissä ja ilman reikiä päästiin perille. Olikohan liian pitkä lenkki, ei kai sentään, hieman reilu tunti oltiin matkassa ja osa siitä odoteltiin Lucasta takaisin.

Ryypättiin vettä ja suunnattiin kohti kotia.

Kiitokset mukavasta lenkkiseurasta kaikille, ensi kuussa taas nähdään ja toivotaan että suuremmalla joukolla vielä :D

Tosi ylpeä olen että Lego-palikka osasi käyttäytyä niin hienosti, vaikka vetovaihde kyllä oli päällä ja niin kova kiire, ettei pissalle ehtinyt koko matkan aikana kuin kerran tai pari :O